Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

PITKÄSTÄ AIKAA
15.01.2017 12:34 | SusSari, lähes unohtaneena

Aika katoaa ja karkaa, muuttaa muotoaan.  Erilaisissa elämänvaiheissa ja -tilanteissa, elämänarvojen muuttuessa aika täyttyy toisenlaisilla toimilla ja tehtävillä.  Valokuvauksellisesti ja kirjallisesti on ollut nyt omalla kohdalla hiljaista aikaa, mutta silti elämän parasta.



Elämä lipuu vauhdilla, jos ei pysähdy sitä katsomaan:  Huomaa lumihiutaletta rinnuksilla, liverryksenpätkää lintulaudalla tai vastaantulijan hymyä...  Elämä ja onnellisuus on oikeasti niitä pieniä hetkiä, joita huomaamalla hymy valtaa suupielen ja mielen ja elämänlaatu paranee!
Nauttikaamme elämästä!




 


 - SusSari, lähes unohtaneena | Kommentoi



Huoltenseitti
20.09.2013 03:20 | SusSari lähes huolten murtamana

Näin ei ole käynyt aikoihin:  Herään kesken unien.  Ihan yht`äkkiä olen virkeänä vailla unen häivääkään.  Ajatukset vyöryvät ylitseni kuin musta seitti pitäen otteessaan, vaikka yritän pyristellä vastaan. 

Ensimerkki ilmaantui tajuntaan jo illalla - Yksi pieni huoli verrattain isosta asiasta.  Unessa alitajunta pyöritti, kasvatti, laajensi, ja herätessäni huomaan, että huolia on kasa, jota ei syksyn tuuli pääse hajalleen puhaltamaan.


                                           


Ne ovat syyshuolia. Takana ensimmäinen syksypäivä:  lämmin, mutta sateentuhjuinen harmaa päivä.  Syksy ne toi huolet yöhön, haravoi murheet ja tekemättömät työt kasaan mustaksi möykyksi unta pois pelottamaan.  Pimeys vääristää mittasuhteet ja saa kaiken tuntumaan vaikealta.  Kasa on suuri, mutta voimat vähissä...

Paistaisipa huomenna aurinko!


 


( Päivitetty: 20.09.2013 03:44 )

 - SusSari lähes huolten murtamana | Kommentoi



Aamusumussa
12.09.2013 08:02 | SusSari metsälammen rannalla

En ennen tiennyt, missä sumu syntyy.  Se nousee metsäjärvestä ensin hentona kuin pieni vedenneito vahvistuen ahdin ankeaksi hönkäykseksi.  Tai keijun keveästi aamupelolla hieman leikitellen, kunnes maailma on sen pehmeässä syleilyssä vaimentaen kaiken hälyn.  On kuin maailma olisi tässä, vain tämä hetki. 


                                                  


Sydänäänet vahvistuvat, ajatukset kirkastuvat. Elämänkipinä syntyy joutsenen huudosta tai haapanan lehahtaessa lentoon.  On lohduttavaa.

Auringossa kaikki näyttää oranssinhehkuiselta ja salaperäiseltä, mutta valon piilotellessa siniharmaa näyttää ankealta, pysähtyneeltä, jopa hieman pelottavalta.  Mutta kaikki on kaunista kuin sadusta.




 


( Päivitetty: 12.09.2013 08:31 )

 - SusSari metsälammen rannalla | Kommentoi



PELASTAKAA TALITINTTI RYAN!
25.03.2013 10:59 | SusSari...

Se oli lähestulkoon tavallinen aamu.  Aurinko paistoi, ja makoilin Lepomäen riippumatolla.  Aistit avoinna kuuntelin metsän keväistä elämää.  Ennenkuin kylmyys pääsi hiipimään takkini sisään lähdin kulkemaan aamupalalle.  Aitaraakileen kohdalla kuulin jotakin rapinaa.  Hetken tutkailtuani totesin, että rapina kuului aitatolpan sisältä.  Ja sielläpä seitsemän senttimetriä halkaisijaltaan olevan tolpan sisällä noin metrin syvyydessä kyyhötti talitiainen...

Työhanskat tuupattiin kävelykepillä tirpan suojaksi.  Rälläkkä suhautti tolpan poikki.  Ja siellä, nyt noin kahdenkymmenen sentin syvyydessä pikkuinen kyyhötti - hievahtamatta.

Oliko kaikki kunnossa - Lintu ei liikahtanutkaan.  Se ei saisi siipiään levitetyksi, eikä auttajan käsikään putkeen mahtuisi.  Miten linnun saisi nostetuksi sitä vahingoittamatta?

Hetkeen ei tapahtunut mitään.  Lintu oli vahvasti järkyttynyt tahi hengetön. Josko sahanpuru tallautuisi linnun alle ja nostaisi tirpan kohti pelastusta... 

Se oli kuin tähtipölyä - Yksi huiskaus, ja talitintti räpytteli siivilleen kovasti maailmalle pelastautumistaan ylistäen... =)

Mutta pihan hirvitys, kolkko aidanraakile jäin ontuneen oloisena odottamaan omaa pelastumistaan...


 


( Päivitetty: 25.03.2013 11:22 )

 - SusSari... | Kommentoi



EPÄKELPO MAALAINEN -juttu kylälehdessä 1/2013
25.02.2013 19:45 | SusSari väsyneenä, mutta onnellisena

Se vaan lähti.  Ei siinä auttanut mikään, vaikka ei vauhtiakaan paljoa ollut.  Mutta se mutka ja se vastaantulija! Niin siitä kuitenkin sanottiin, kovaahan se oli tullut, kun noin kivelle nousi.  Ja sekös harmitti.  Olisihan sitä nyt pitänyt pärjätä ekassa lumimyrskyssä... kesärenkailla.

Tiellä on aina pysytty - ja nyt ei sitten millään.  Mutkassa se peura pomppasi tielle. Jäi hortoilemaan ajovaloissa.  Auto vempautti puoleen ja toiseen, ja siellähän se sitten taas - ojassa.  Repsikan rengas upposi syvälle.  Pikkukengissä juhlapöksyissään lunta kaivamaan, käsipelillä.  Havujakin jarruksi - näppärä tyttö, mutta rengas oli syvässä... ja pysyi.  Tähdet tuikkivat, ja koneessa oli bensaa, joten ei pelkällä laulelulla tarvinnut yrittää lämpimänä pysyä.   Ehkä kellonaika oli huono, ja pakkanenkin piti väen peiton alla.  Edes kyykkypissi keskelle tietä ei tuonut yllättäjiä...

Ja sitten oli se hiiri, oletettavasti ja toivottavasti vain yksi.  Se jostain kaapiston alta tukkeista huolimatta tuli sisälle.  Se kaiveli sohvaa ja rymysi koiranlelulaatikossa.  Eihän sellaisesta ole mihkään, joka ei loukkua kykene virittään.  Ei ollut hiirestäkään kannuun kiipeejäksi, vaikka ruokaa olisi ollut houkuttimena. Ja koirakin vaan makasi ja vahti ulkopuolisilta uhilta.

Ja traktorilla, kun ekana talvena ajeli, niin vaikka pelotti, niin laulu raikui: "Eron hetki on kaunis!" -  Ja hyvin meni.  Oli kulmakunnan komeiten aurattu piha. Ihan ylpisty!


 

 

 

 

 

 

 


Ylpeys käy lankeemuksen edellä, ja tuli talvi toinen, toisenmoinen.  Lunta oli jo joulunakin yllin kyllin.  Jostain se Taavetti sitten äkämystyi, sanoi: "Vou-vou!"  Ei auttanut taputtelu, ei lepertely. Ja kun tuli uutta virtaan, tulivat myös sateet.  Koko katollinen lunta köpsähti siihen riihen eteen - mihinkäs sieltä sitten, kasan takaa.  Odoteltiin pakkasia, ja tulihan ne.  Posket innosta punaisina traktorilla pöllyyttään penkkaa - Eessun taassun - ja siinähän sitä kohta taas killuttiin, pohjasta kiinni, takarenkaat tyhjää sutien...

Kyllä salaojalapio on sitten näppärä, kun traktorin alle kuoppaa kaivaa - Mahduttiin jopa lumiauran alle.  Hikeä, muttei kyyneleitä, ja irtosihan kaveri, kevyesti.  Päästeli kymmenen metriä komeasti lunta viskoen, kunnes kiveen karautti, lavat vääntäen.  Ei kierrostakaan, ei tytön voimilla, ei kyynelillä, jotka kuskinpenkillä rattiin nojaten, väsymyksestä...

Ja siinähän ne suulin ovensuussa nauraa rääkyivät ne korpit kaupunkilaistytön kyynelille.  Olivat ihan alaoksissa, olivat piruuttaan, kun tiesivät, etteivät taaskaan piirry kameran kennolle...


 


( Päivitetty: 25.02.2013 19:53 )

 - SusSari väsyneenä, mutta onnellisena | Kommentoi


©2017 Valokuvausta by SusSari - suntuubi.com