Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

VALOKUVAHARRASTUKSENI
HISTORIAA


ENSI-INNOSTUS:
Varsinaisen ensimmäisen todellisen kosketuksen kameraan ja valokuvaukseen sain vasta vuonna 2000. Tuolloin aloin työpaikan filmikameralla ottaa kuvia leikkivistä lapsista.  Valokuvaus oli mielestäni hauskaa lasten touhujen dokumentoimista ja se ohjasi ja piti minut lähellä lapsia.  Huomioni oli enemmän lapsissa kuin varsinaisesti kuvaamisessa tai valokuvissa.  Kuitenkin sain moninaisia kehuja lähinnä kuvien rajaamisesta, joten kipinä omasta kamerasta alkoi syttyä!


Sivustoltani ei löydy alle 15-vuotiaiden kuvia,
sillä lapsikuvien jakamiseen internetin maailma on liian turvaton!


ENSIMMÄISET KAMERANI:
Vuonna 2001 sain ensimmäisen filmikamerani ja
muutamaa vuotta myöhemmin digikameran...  molemmat Canoneita... ja isän kanssa yhteisiä =)
Liki täydellisyyden tavoittelu - ei hutilaukauksia - sai uudenlaiset mittasuhteet digikuvauksen myötä, joten käytännössä isä tuskin näki yhteistä kameraamme. 

Olin jo filmikuvauksen aikana hurmioitunut mustavalkokuviin, ja digikamerani asetuksista löysin iki-ihanan seepian =)  Ns. henkilökuvauksesta tuli vahvin kiinnostuksenkohde.



LUONTOKUVAUSTA:
Koirista olin toki ottanut kuvia, mutta ymmärrykseni siitä, mitä luontokuvaus voisi olla oli vajavainen.  Tutustuttuani naapurinsedän luontokuviin juhannuksena 2008 koin ahaa -elämyksen, ja innostuin tarkkailemaan  luonnon pieniä yksityiskohtia ja kuvaamaan lähinnä järvimaisemaa auringonlaskussa.



JÄRJESTELMÄKAMERA:
Joskus oli ajatuksissani käynyt järjestelmäkameran hankkiminen, mutta hitaanlaisena pelkäsin säätöjä...  Monen sattuman kautta hullunlainen halu järjestelmäkameraan iski kevättalvella 2009... Ja eikun tuumasta toimeen: Kahlasin nettisivuja, piinasin kuvaajatuttujani, vertailin hintoja ja opiskelin kameratekniikkaa kuitenkaan ymmärtämättä mitään.  Vihdoin sain ostettua suht´laadukkaan ensimmäisen järjestelmäkamerani =)

Ensi-innostuksesta toivuttuani kamera oli kuitenkin pienoinen pettymys, sillä laadukas pokkarini päästi minut lähemmäksi kuvauskohdetta.  Uutta opiskelemalla ymmärsin tarvitsevani paremman objektiivin.  Pidemmän putken hommattuani tajusin, että valokuvauskalusto välineistä varustukseen olisi tuskin koskaan täydellinen =) 



VALOKUVAUSHARRASTUKSEN
ONNISTUMISEN ELÄMYKSIÄ
JA HAASTEITA:

*  Kuvausretkillä lähiluonnossa; vuoden- ja vuorokaudenaikojen sekä säätilan vaihtelut, tuoksut ja äänet ovat opettaneet nauttimaan Suomen luonnosta kokonaisvaltaisemmin.

Luonnon ihmeiden tarkkailu vaatii tietoa ja kärsivällisyyttä, ja liikkuvat ja kaukaiset kohteet vaativat vakaamman otteen!  Kolmijalalla kuvaaminen on todettu matemaattisesti vaikeaksi, mutta yksijalkainen on rakenteilla =)

*  Kuvausretket ovat voimauttavia kokemuksia sosiaalisuudellaankin, sillä usein matkassa mukana on myös seuraa...

*  Muotokuvauksesta käytän mielummin termiä henkilökuvaus.  Rento kuvaustilanne välittää kuviin myös kuvauskohteen luonnetta.  Parhaimmat henkilökuvani ovat syntyneet luonnossa valon ja puitteiden voimistamina!

Toistaiseksi onnistuneimmat henkilökuvat ovat ylävartalo- tai kasvokuvia.  Lasten kuvaus onnistuu yleensä hyvin, kun menee itse lasten tasolle.  Aikuisten kuvaamisen koen vaikeampana, joten koko kropan kuvaamista saisi rutkasti harjoitella lisää!


©2017 Valokuvausta by SusSari - suntuubi.com